Rooma, muisti ja historian kerrostumat

Kurssiryhmä suuntaamassa kohti ColosseumiaKulttuurihistorian syventävien opintojen Rooma-kurssilla on jo pitkät perinteet: ensimmäisen kurssin veti Lauri Huovinen syksyllä 1972, ja 80-luvulla Veikko Litzen teki toiminnasta säännöllistä. Tuskin on parempaa paikkaa opiskella historiaa kuin città eterna, joka – ikuisuuden ajatuksesta huolimatta – on alituisessa muutoksessa. Roomassa jos missä ajan kulku on tilallista, havaittavaa, kerroksellista. Roomassa historian kerroksellisuus ei tarkoita vain rakennettua ympärstöä vaan myös sitä muistia, joka kaupungin paikkoihin ja reitteihin liittyy. Näitä kysymyksiä pohdittiin tämän vuotisella kurssilla, joka järjestettiin Villa Lantessa 21.11.-3.12.2011. Kahdeksanhenkinen ryhmä piti iltaisin luentoja Lanten seminaarihuoneessa ja kiersi päivisin ympäri kaupunkia.

Pitkän tauon jälkeen Rooma-kurssin ohjelmassa oli myös käynti Cinecittàssa. Legendaarinen elokuvakaupunki syntyi Rooman kaakkoispuolelle, lähelle kaupunkia vuonna 1937, ja Mussolinin komennossa siitä piti tulla ”l’arma più forte”, voimakkain ase suuren yleisön mielipiteiden ohjailussa. Aktiivisinta kautta olivat kuitenkin vasta 1950- ja 60-luvut, mutta parhaillaan eletään uutta nousia. Cinecittàn nykypäivän menestyksestä kertoo se, että lavasteet ovat entistä suurellisempia. Vaikuttava on BBC:n ja HBO:n sarjaan Rooma tehty lavastemaailma, jota studio mitä ilmeisemmin aikoo hyödyntää myös tulevien antiikkielokuvien taustana. Avaran foorumin lisäksi pienoismaailma sisältää tien, joka on rakennettu kivi kiveltä, sekä asuinkorttelin, jossa on voitu kuvata laitapuolen kulkijoiden elämää.

Fantasia-Rooman vieressä oli keskiaikainen toskanalaistyylinen piazza, jota ilmeisesti Michele Soavi on käyttänyt Fransiscus Assisilaisesta kertovassa tv-elokuvassaan Francesco (2002). Samaa näyttämökuvaa on hyödynnetty myös Venetsiaan sijoittuvassa elokuvassa, mutta oli vaikea kuvitella, miten toskanalainen miljöö voi muuttua venetsialaiseksi. Varmaankin patinoiduista pinnoista voi tarvittaessa koota monenlaisia historiallisia ympäristöjä, uskottavasti. Roomalaisten ja keskiaikaisten illuusioiden jälkeen siirryimme Cinecittàn reunamaille, jossa oli jo ajan hampaan nakertamia lavasteita, suurin niistä vesiallas, jossa aikanaan Gangs of New York -elokuvan satamakohtaus toteutettiin.

Cinecittàn ohella kurssin kohteita olivat muun muassa Pietarinkirkko ja sen alla sijaitseva nekropoli, Palatinus ja Forum romanum, San Clemente ja lateraanikirkko, Borghesen puisto ja sen vaikuttava galleria, San Carlino ja monet muut barokkikirkot… Kahdessa viikossa sukellettiin antiikin kulttuurista nykypäivään. Menneisyyden ja nykypäivän kohtaaminen nousi vahvasti esiin kurssin viimeisten päivien aikana, kun vieraaksemme saapui professori Alessandro Portelli, joka on kirjoittanut useita teoksia muistitietohistoriasta ja erityisesti Roomaan liittyvästä muistista. Portellin L’ordine è già stato eseguito (1999) on klassikko. Vaikka vuosia kirjan ilmestymisestä on kulunut, Portellin puheesta kuulsi yhä innostus. Kysymys vuoden 1944 tapahtumista, partisaanien iskusta ja sitä seuranneesta natsien toimeenpanemasta verilöylystä, ei ole unohtunut. Ehkäpä siitä kertoo sekin, että Portelli kertoi menevänsä myöhemmin samana päivänä tunnetun partisaanin Rosario Bentivegnan omaelämäkerran julkaisutilaisuuteen. Bentivegna täytti tänä vuonna 89 vuotta. Juuri Bentivegna oli osallisena Via Rasellalla tapahtuneessa iskussa, jossa partisaanit kävivät saksalaisten kimppuun. Tuloksena oli, että natsit surmasivat – kostoksi – satunnaisesti 335 roomalaista. Portelli kuvaa kiinnostavasti, miten syntyi käsitys siitä, että partisaanit olisivat voineet estää joukkomurhan ilmoittautumalla syyllisiksi. Todellisuudessa murha pantiin toimeen niin nopeasti, ettei minkäänlainen ilmoittautuminen olisi ollut mahdollista. Monet muistavat, että tapahtumien välillä kului aikaa päiväkaupalla, jopa kuukausia, mutta näin asia ei ollut. Partisaanien vastainen, ristiriitainen näkemys on jatkanut elämäänsä tähän päivään asti.

Joukkomurha toteutettiin Ardeatinen luolilla, lähellä Via Appia Anticaa. Sittemmin luolia (cave) on alettu kutsua haudoiksi (fosse). Itse asiassa Fosse Ardeatine sijaitsee seudulla, jossa on ollut hautoja vuosituhansien ajan. Aivan naapurissa ovat Pyhän Callixtuksen, Pyhän Sebastianuksen ja Pyhän Domitillan katakombit. Portellin mukaan Fosse Ardeatinessa tiivistyy Rooman muisti siinäkin mielessä, että kuolleet edustivat kaikkia yhteiskunnan ryhmiä ja eri uskontokuntia. Portellin luennon jälkeen kävimme paikan päällä, luolaan rakennetussa mausoleumissa ja hautausmaalla. Kokemus oli mykistävä. Kun sen jälkeen menimme Pyhän Domitillan katakombeille, tuntui kuin kuolema olisi astunut askeleen kauemmas.

Advertisements
Kategoria(t): Opetus Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s