Istanbul-kurssi, neljäs päivä

Theodoran ja Justinianuksen pieni Hagia Sofia oli aamunavauksemme

Theodoran ja Justinianuksen pieni Hagia Sofia oli aamunavauksemme

Aamunavaus kurssin neljäntenä päivänä tapahtui pikakurssilla Gregori Petrovin teokseen Valkoliljojen maa. Teos ja sen vuosikymmenten suosio Turkissa tuli isolle osalle kurssilaisista yllätyksenä, ja niinhän se on, että Suomessa on tämä Petrovin hivenen kummallinen ylistyslaulu maallemme ja Snellmanille enimmäkseen unohdettu. Tämän verryttelyn jälkeen poikkesimme Kücük Aya Sofyaan ja matkalla varsinaiseen Hagia Sofiaan ihmettelimme hivenen vahingossa löytämiämme Hippodromin valtavia perustuksia. Täällä historian kerrokset eivät ole vain kuvakieltä.

Hippodromin valtavaa takakaarretta

Hippodromin valtavaa takakaarretta

Itäisen kristikunnan ehkä mahtavin muistomerkki väistämättä hiljensi, ja niin kuin tarkoitettu on, se sai kävijän tuntemaan itsensä kovin pieneksi. Yksityiskohtiin perehtymisen lomassa harjoittelimme kuvittelua: mietimme, miltä tuntui olla konstantinopolilainen toukokuun 28. päivän yönä 1453, ja näimme silmissämme rukoukseen polvistuneen keisarin. Keisarinnan sandaaleihin puolestaan astuimme parvekkeella ja hänen tapaansa katsoimme täältä apsiksen Jumalansynnyttäjää silmiin.

Täällä oli kiikareille käyttöä, kun kattojen ja kupolin freskoja ja mosaiikkien yksityiskohtia piti tarkastella. Kävimme tietysti myös tervehtimässä Zoea ja hänen aviomiestään (kolmatta), emmekä unohtaneet ihastella restaurointitelineitä: Hagia Sofia on aina ollut työn alla, voisi varmasti sanoa. Nytkin mennyt ja nykyinen kohtaavat kirkon sisällä myös tässä työn muodossa. 1800-luvun restaurointitöissä käytetyt tikkaat, jotka löytyivät sivulaivan syvennyksestä, herättivät pelonsekaisia tunteita.

Viimein jäätelöt käsissä...

Viimein jäätelöt käsissä…

Auringon paahtaessa päätimme syödä osmannityylistä jäätelöä. Kioskin myyjä temppuili venyvän tuotteensa kanssa ja käytti jäätelöä asiakkaan nenässä ja poskessa niin että suomalaista tosikkoa alkoi jo närkästyttää. Arvatenkin kaikkein närkästyneimmän kohdalla kävi vielä niin, että temppuilun lomassa jäätelötötterö päätyi jäätelöpojalta maahan…

Jäätelöt lopulta onnellisesti vatsoissa ryhmä jakaantui eri tehtäviin. Marja retkeili Galatan puolelle tarkastamaan jo etukäteen hänen vastuualueeseensa kuuluvaa nykytaiteen museota, Heli ja Outi suuntasivat sulttaanien haudoille ja mattomuseoon, Jutta, Ansku, Anni ja Marjo puolestaan suuren palatsin mosaiikkien museoon.

Kaikki kokivat jännittäviä hetkiä: Marja totesi nykytaiteen museosta löytyneiden hipsterijoukkojen suhteen, että koko maailman nykytaiteen museoiden yleisöt taitavat ola samanlaisia. Heli ja Outi leikkivät mattomuseon liikkeellä aktivoimalla syntyvällä matolla, ja loppupoppoo päätyi tekstiilitehtaaseen.

Vauhtia mattomuseossa

Vauhtia mattomuseossa

Teksti ja kuvat: kurssi yhdessä

Advertisements
Kategoria(t): Yleiset. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s