Akateemista aikidoa

Välimäki_ja_Martikainen

​Aboagora 2018. Kuvassa vasemmalla FT Reima Välimäki ja siirtolaisuusinstituutin johtaja Tuomas Martikainen.

 

Aikido (合気道), ”harmonisen voiman tie”, on monipuolinen moderni japanilainen budolaji. Sen filosofiaan kuuluvat kilpailemattomuus ja toisten ihmisten kunnioittaminen, kirjoittavat kulttuurihistorioitsijat Kimi Kärki ja Reima Välimäki. Aboagora-symposiumi järjestettiin elokuussa 2018 Sibelius-museossa jo kahdeksatta kertaa. Jokakesäinen Turun yliopiston, Donner-instituutin ja Åbo Akademin yhteistyön hedelmä yhdistää ennakkoluulottomalla tavalla tiedettä ja taidetta.

 

Tänä vuonna sai päätöksensä Aboagoran vuosina 2016–2018 järjestetty Threads of Fate -trilogia teemalla ”Burden/Skuld” (taakka). Aihekattaus oli teeman mukaisesti varsin raskas, tapahtumassa tarkasteltiin muun muassa populismia, fasismia, Suomen sisällissotaa, muistin ja traumojen psykologiaa, sukupuolittunutta väkivaltaa ja etnisten konfliktien periytymistä sukupolvien yli. Tapahtuman päätteeksi tarvittiin jotain mikä kääntää taakan voimaksi, suuntaa sen edelleen ja pyrkii rauhanomaiseen ratkaisuun. Tähän tarkoitukseen sopi erinomaisesti akateeminen aikidonäytös.

Aikido (合気道), ”harmonisen voiman tie”, on monipuolinen moderni japanilainen budolaji. Sen filosofiaan kuuluvat kilpailemattomuus ja toisten ihmisten kunnioittaminen. Lajissa harjoitellaan heitto- ja sidontatekniikoita, ja sen periaatteisiin kuuluu hyökkääjän voiman ohjaaminen ja vastustajan taltuttaminen häntä pysyvästi vahingoittamatta. Lajissa edistyneet harjoittelevat myös asetekniikoita, puolustautumista aseistettua hyökkääjää vastaan sekä useita hyökkääjiä vastaan tehtäviä tekniikoita. Aikidon aseet ovat tärkeässä roolissa turkulaisessa aikidoharjoittelussa, ja näytöksessä nähtiin muun muassa jon (noin 150 cm pitkä sauva) ja bokkenin (puumiekka, jolla harjoitellaan kaarevan japanilaisen miekan tekniikoita) pariharjoitus sekä veitsen poisottoja. Aikido sopii kaikille kuntoilutaustasta riippumatta. Harjoittelu kehittää asteittain notkeutta, koordinaatiota ja lihaskuntoa. Alusta lähtien harjoiteltavat ukemit eli oikeanlainen tekniikasta poistuminen ja turvallinen kaatuminen on Suomen liukkailla talvikeleillä hyväksi havaittu taito.

Turkulaisissa korkeakouluissa toimii jonkin verran aikidoa harjoittelevia opiskelijoita, tutkijoita ja professoreita. Turun yliopistolta koottuun Aboagoran näytösryhmään kuuluivat Olli-Pekka Kangas (opettajankoulutuslaitos), Kimi Kärki (kulttuurihistoria), Tuomas Martikainen (siirtolaisuusinstituutti), Jaakko Suominen (digitaalinen kulttuuri) ja Reima Välimäki (kulttuurihistoria). Kaikki ryhmän jäsenet harjoittelevat Linnankadun Shaolin dojolla majaa pitävällä Turku Aikikailla.

Perjantaina 24.8.2018 Sibelius-museon kivikovan parketin peittikin tatami-mattojen kudelma ja tila muuttui tunnin ajaksi keskittyneen budo-harjoittelun tyyssijaksi. Aikido: the Burden Redirected -näytös sisälsi luennointia, aseettomia ja aseellisia tekniikoita ja jopa yleisölle suunnatun hengitysharjoituksen.

Aikidon historiaa

Lajin perusti japanilainen Morihei Ueshiba (1883–1969). Hän kehitti aikidon asteittain, 1920-luvulta toisen maailmansodan jälkeiselle ajalle, ennen muuta oppi-isänsä, ”viimeisen samurain” Takeda Sokakun (1859–1943) tappavasta daito-ryu aiki-jujutsusta sekä useista muista kamppailulajeista aseellisia ja aseettomia tekniikoita yhdistelemällä. Mutta tekniikoiden ohella tärkeää oli oman mielen lujittaminen ja maailman tekeminen paremmaksi paikaksi elää. Ueshiballe tärkeän filosofisen pohjan muodostivat uususkonnollinen omoto-kyo-shintolaisuus ja erityisesti toisen maailmansodan jälkeen ajatus myös vastustajan suojaamisesta loukkaantumiselta. Siten aikidolla on juurensa niin kamppailutaidon, henkisen kehittymisen kuin filosofisen elämänhallinnan alueilla.

Aikidossa on O-senseiksi eli suureksi opettajaksi kutsutun Ueshiban perheessä periytyvän Aikikai-tyylisuunnan lisäksi muitakin Ueshiban oppilaiden perustamia koulukuntia, joista suurimmat ovat Gozo Shiodan (1915–1994) Tokion mellakkapoliiseillekin koulutettava tuima Yoshinkan, Koichi Tohein (1920—2011) osin japanilaisesta joogasta vaikutteita ottanut ja elämänenergian voimistamista korostava ki-aikido sekä Kenji Tomikin (1900–1979) judostakin vaikutteita ottanut Shodokan, jossa ainoana aikidon tyylisuunnista järjestetään rajattua kilpailutoimintaa. Kaikille tyylisuunnille on yhteistä ohjattu mutta oman tekemisen kautta tapahtuva ymmärtäminen ja harjoittelukumppanin tason huomioiva yhdessä tekeminen.

Aikido Suomessa

Suomeen aikido tuli, kuinkas muutenkaan, Ruotsin kautta, jossa Toshikazu Ichimura oli opettanut aikidoa vuodesta 1966 alkaen. 1970 aikidoa esiteltiin näytöksissä Turussa ja Helsingissä, ja seuratoiminta käynnistyi 1971 Helsingissä ja Pietarsaaressa. Turku, Kotka, Kuopio, Kerava ja Hämeenlinna seurasivat pian perässä. Toiminta järjestyi heti myös lajiliitoksi, joka on vuodesta 1976 kuulunut kansainväliseen aikidon kattojärjestöön International Aikido Federationiin (I.A.F.). Ichimuran palattua Japaniin 1986 Suomen aikidon kehitystä ovat tukeneet erityisesti Yasuo Kobayashi (8. dan) ja Kazuo Igarashi (7. dan). Nykyisin aikidoseuroja on Suomessa noin 70. Valtaosa kuuluu Aikidoliittoon ja seuraa Aikikai-aikidoa eli lajin pääsuuntausta, jonka päämies (doshu) Moriteru Ueshiba on lajin perustajan pojanpoika.

Aikido on kukoistanut suurissa yliopistokaupungeissa, eikä ihme. Monella harrastajalla on aikidourallaan intensiivisen harjoittelun kausia, mikä sopii erinomaisesti yhteen opiskelijaelämän kanssa. Varsinaisia yliopiston aikidoseuroja Suomessa on Helsingin yliopiston aikidoseura Seitokai, joka on perustettu 1980, sekä vuodesta 2002 Otaniemessä toiminut ryhmä, nykyisin nimeltään Aalto Aikikai. Muiden yliopistokaupunkien seurojen tapaan Turku Aikikai on vuosien varrella saanut uutta verta ja vahvistuksia opiskelijoista, jotka joko aloittavat lajin tai jatkavat vanhaa harrastustaan. Vahvistamattoman huhun mukaan jotkut ovat jopa valinneet yliopistokaupunkinsa osittain paikallisen aikidoseuran tai -opettajan takia.

Yliopistot ja aikido ovat lyöneet kättä myös lajin kotimaassa Japanissa. Paikalliseen yliopisto-opiskeluun kuuluu hyvin järjestelmällinen ja aktiivinen urheilu- tai muu harrastustoiminta. Kirjoittajista Reima on päässyt vierailemaan Tokiossa Meijin yliopiston aikidoseuran harjoituksissa. Meno oli kurinalaista, jopa sotilaallisuuteen asti, ja ylemmät vuosikurssit pitivät nuoremmat kurissa ja nuhteessa. Ainakin tuolloin (2008) opiskelijat harjoittelivat täysillä muutaman vuoden, mutta valmistumisen jälkeen harjoittelu tyssäsi kuin seinään japanilaisen työuran vaatimusten puristuksessa.

Kärki_ja_SuominenAboagora 2018. Kuvassa dosentti Kimi Kärki ja humanistisen tiedekunnan dekaani Jaakko Suominen.

CampusSport ja turkulainen korkeakouluaikido

Turussa kampuksella on harjoiteltu aikidoa syksystä 2016 alkaen. Tuolloin CampusSportin ja Turku Aikikain yhteistyössä aloitettiin viikoittaiset harjoitukset Educariumilla. Ohjaajina ovat olleet Reima Välimäki ja Jani Tarvainen. CampusSportin aikidon meno ei ole japanilaisen yliopistoaikidon armeijakuria, vaan matalan kynnyksen mahdollisuus kokeilla uutta lajia. Läpi vuoden käydään läpi lajin perusteita, ja mukaan on voinut hypätä koska vaan. Opetus on painottunut aikidon perustekniikoiden lisäksi yleisiin liikkumisen ja voimankäytön periaatteisiin, joita voi soveltaa myös muissa kamppailulajeissa. Ryhmä on täysin kansainvälinen, opetuskielenä on englanti. Syksyltä 2018 viimeinen aikidotunti oli 15.11, toivottavasti toiminta jatkuu keväällä 2019.

Peruskurssi

Ylivoimaisesti yleisin tapa aloittaa aikido on tulla jonkin seuran järjestämälle peruskurssille, joita on yleensä kaksi kertaa vuodessa. Kurssi kestää kahdesta kolmeen kuukautta, ja sen aikana käydään läpi aikidolle tyypillinen liikkuminen, asennot sekä aloitetaan hyökkäyksien ja niihin tehtävien tekniikoiden harjoittelu. Paljon aikaa ja ähinää uhrataan ukemille eli hallitun kaatumisen harjoittelulle. Peruskurssin jälkeen on mahdollista suorittaa ensimmäinen vyöarvo, 6 kyu. Peruskurssi on eräänlainen ajokortti aikidoon: se opettaa välttämättömät taidot, joilla pärjää yleisissä treeneissä.

Tervetuloa niin CampusSportin pariin, siirtelemään taakkaa aikidon parissa kuin ihmettelemään seuraavan Aboagoran uusia ideoita. Se järjestetään 21.–23.8.2019.

Kimi Kärki (Turku Aikikai 2. kyu) ja Reima Välimäki (Turku Aikikai 2. dan)

Blogiteksti on julkaistu 21.11.2018 myös Turun yliopiston Intrassa.

Lisätietoja:

Aboagora: http://aboagora.fi/
CampusSport: http://www.campussport.fi/
Turku Aikikai: https://www.turkuaikikai.fi/

Mainokset

Tietoja Kimi Kärki

PhD, Docent, Research Fellow: International Institute for Popular Culture (IIPC, http://iipc.utu.fi/) & Cultural History, University of Turku, Finland
Kategoria(t): Yleiset. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s